Kuukauden voimistelija

Angelica ja Aurora

Joulukuu 2009

Olen 6-vuotias eskarilainen ja täytän ensi kesänä seitsemän vuotta. Aloitin 3-vuotiaana baletin Vantaan lapsibaletissa ja harrastin sitä viime kesään asti. Pikkurytmisissä aloitin syksyllä 2008 ja toukokuun valintatilaisuudessa pääsin mukaan Indiumeihin. Perheestäni löytyy myös muita voimistelijoita, sillä isosiskoni Amanda voimistelee Titaani-Nitrideissä.

Kivointa voimistelussa on harkoissa käyminen sekä liikkeissä onnistuminen. Minun lempivälineeni on pallo ja lempiliikkeeni on sivuspagaati. Sen sijaan hankalinta voimistelussa on saada liikkeet tosi tosi hyviksi. Seuraavaksi aion opetella kärrynpyörän yhdellä kädellä niin, että oikea käsi on maassa. Onneksi vasemmalla puolella osaan jo.

Indiumeissa on kivointa, kun saa uusia kavereita ja pääsee yhdessä esiintymään. Pidän erityisesti myös siitä, kun valmentajat sanovat, että teen jonkun asian hyvin. Voimistelussa haluaisin isona voittaa palkintoja ja sijoittua ensimmäiseksi kisoissa.

Muita harrastuksiani voimistelun lisäksi ovat oman koiran hoitaminen, luistelu ja uinti. Lempiruokani on porkkanasosekeitto ja lasagne. Lempivärini on tummanpunainen, joka sopii hyvin jouluun. Ykkösjoululahjatoiveeni on muuten voimisteluun liittyvä, sillä tahtoisin kovasti saada trampoliinin kotiimme.

Indiumien valmentajien mielestä Angelika on tunnollinen ja ahkera voimistelija, joka tekee harjoituksissa aina keskittyen ja huolellisesti. Hän myös sisäistää uudet opitut asiat nopeasti. Angelica on syksyn aikana mennyt paljon eteenpäin erityisesti liikkuvuudessa ja siistissä tekemisessä. Esiintymisissä Angelica hymyilee ja jumppaa kauniisti läpi ohjelman!

Olen aloittanut jumppaamisen vuonna 2006 Vaasan Vasamattarissa liikuntaleikkikoulussa. Olin silloin 3-vuotias. OVO:ssa aloitin, kun muutimme Espooseen vuonna 2007. Menin Tiina Pohjamiehen pikkyrytmisryhmäään ja olin pikkurytmisissä kaksi vuotta, kunnes keväällä 2009 minut valittiin Indiumeihin yleisessä valintatilaisuudessa. Tällä hetkellä olen 6-vuotias ja käyn ruotsinkielistä esikoulua Matinkylässä. Myös isosiskoni Alexandra on OVOlainen – hän voimistelee harrastejumpparyhmässä.

Indiumeiden joukkueessa kaikki on kivaa ja on kauhean vaikea sanoa, mikä olisi kivointa. Ainakin viestit harjoituksissa ovat tosi hauskoja ja toisaalta on ihan huippua saada asematapahtumasta mitali. Lempiliikkeeni on sivuspagaati niin, että toinen jalka on korokkeen päällä. Lempivälineeksi täytyy sanoa pallo, koska sitä olen käyttänyt eniten ja muita vähemmän. Hankalinta voimistelussa on tehdä kukkoasento varpailla seisten sekä vasen jalka edessä tehty spagaati. Oikealla jalalla spagaati sujuu kuitenkin jo hyvin. Seuraavana aionkin opetella kukkoseisonnan varpailla. Haluan oppia myös lumipallon sekä linnunpöntön jalat yhdessä.

Minusta voimistelu on kivaa, koska tykkään esiintyä, oppia uusia liikkeitä sekä tulla notkeammaksi voimistelijaksi. Minun haaveenani on voittaa joskus isompana oikea pokaali, esimerkiksi joukkuevoimistelun Suomen- tai Maailmanmestaruuskisoissa.

Voimistelun lisäksi pidän paljon myös laskettelusta ja hiihdosta, joten ne kuuluvat talviharrastuksiini. Muita harrastuksiani ovat uinti ja musiikki. Lempiruokaani ovat kotitekoiset räiskäleet ja lempivärejäni ovat turkoosi sekä vaaleansininen. Joululahjaksi toivon erityisesti kangaspuita sekä pukupussia kilpailupuvulle.

Aurora valittiin Indiumien Pikojen ryhmän kuukauden voimistelijaksi, koska Aurora on aina harjoituksissa iloinen ja pirteä sekä harjoittelee motivoituneesti.

Aurora on myös kehittynyt huimasti voimistelijana esimerkiksi liikkuvuudessa ja kehonhallinnassa ja hän tekeekin pallo-ohjelmaa aina hyväryhtisesti sekä viidakkovekarahymyä hymyillen. Energistä ja tunnollista jumpparia on ilo valmentaa.

Rentouttavaa ja riemukasta joulua kaikille toivottavat Angelica, Aurora sekä koko Indiumien joukkue!

Marraskuu 2009

Olen 8-vuotias ja aloittanut voimistelun 4-vuotiaana Espoon Tanssiopiston esibaletissa. OVOn harrasteryhmässä aloitin 7-vuotiaana ja Titaaneihin pääsin kevään 2009 valintatilaisuudessa. Harrastan myös rullaluistelua ja piirtämistä. Voimisteluharkoissa harjoittelemme nyt Maija Mehiläinen -ohjelmaa, opimme uusia liikkeitä ja venyttelemme paljon. Eniten pidän ohjelman harjoittelemisesta, kavereiden näkemisestä ja tykkään myös esiintyä. Haaveeni olisi voittaa jv maailmanmestaruus, kuten Deltat voittivat keväällä.

Joukkuekavereiden mielestä Laurel on notkea ja venyvä, aina hauska, ystävällinen, reilu ja kiva kaveri sekä hyvä Maija Mehiläisenä.

Valmentaja Liisa Lappalaisen mielestä Laurel harjoitellut oikein innokkaasti ja reippaasti koko syksyn. Hän on kehittynyt paljon ja oppinut uusia asioita sekä tullut reippaammaksi. Hän on pidetty joukkueessaan ja joukkueessa voimisteleminen sopii hänelle hyvin. Laurelilla on paljon mahdollisuuksia voimistelun puolella jatkossakin. Hän on lahjakas ja hyvä tekemään töitä.

Täytän kohta 8 vuotta ja aloitin voimistelun eskarin jumppakerhossa, jossa opettajanani oli Armi Arslanbayrak. Armi ehdotti äidille, että tulisin OVOon jumppaamaan. Ensin olin vähän aikaa pikkurytmisissä ja joulukuussa 2008 pääsin Titaaneihin. Harrastan myös uimista ja talvisin laskettelua. Voimistelussa me venytellään, tehdään ohjelmia ja joskus harvoin on akrobatiaa. Lauantaisin käymme balettitunnilla. Kivointa voimistelussa on tulla paremmaksi voimistelijaksi ja oppia liikkeitä aina vaan paremmin. Isona haluan tulla maailmanmestariksi.

Joukkuekavereiden mielestä Peppi on iloinen, taitava ja reipas joukkuekaveri, joka keskittyy hyvin harkkaamiseen ja tekee ahkerasti ja reippaasti. Peppi on notkea, hyppii korkealle ja osaa hyvin tasapainot ja siltatemput.

Valmentaja Lissu kommentoi Pepin olevan reipas, iloinen ja notkea voimistelija. Hänen taitonsa ovat parantuneet paljon ja hän on monipuolinen osaaja. Peppi keskittyy hyvin harjoitteluun ja tekee täysillä niin ohjelmaa kuin alkulämmittelyäkin. Pepin vahvuus on ketteryydessä.

Olen 9-vuotias ja aloitin OVOn pikkurytmisissä 3-vuotiaana Pia Jukaraisen ryhmässä, minkä jälkeen valmentajani onkin ollut koko ajan Liisa Lappalainen. Orioneihin menin vuonna 2006 ja Titaaneihin kesällä 2008. Voimistelutunneilla tehdään pinkkua ja lämppää, venytellään sekä tehdään hyppyjä ja ohjelmaa. Kivointa voimistelussa ovat mielestäni kaverit, kisat ja leirit. Pidän joukkuevoimistelusta, koska siinä saa paljon uusia kavereita ja jumppa on kaikin tavoin kivaa. Harrastan myös pianonsoittoa ja tykkään lukea ja olla koirani kanssa sekä harrastaa yleisurheilua. Minulla on sisko nimeltään Sanni. Hän voimistelee Siriuksissa. Haaveeni voimistelussa on tulla paremmaksi ja päästä edustamaan OVOa ulkomaille. Toiveammattini on opettaja.

Joukkuekavereiden mukaan Aino on aina treeneissä iloinen ja kiva. Hän on hyvä monissa liikkeissä, kuten ristivaa'assa, eikä koskaan häiritse opettajia, vaan hyssyttelee muita, jotka puhuu. Aino on reipas, rohkea ja hyvä kaveri.

Valmentaja Lissun mielestä Aino on kuuliainen harjoittelija, joka tekee kaikkensa kehittyäkseen. Aino jaksaa puurtaa paljon extraa ja hänellä on luja tahto tulla hyväksi. Aino on myös hyvä esiintymään; rohkea ja iloinen ja hänen voimisteluaan on upea katsella. Ainon tavoitteena on saada lisää voimaa suhteessa liikkuvuuteen, jotta liikkeiden puhtaus vielä parantuisi. Ainossa parasta on sitkeys harjoitella.

Olen 9-vuotias ja aloittanut voimistelun kummitätini kanssa OVOn aikuinen-lapsijumpassa 2-vuotiaana ja sen jälkeen olen käynyt temppukoulua. Pikkurytmisiin tulin 5-vuotiaana ja kaverini Iidan innostamana hain ja pääsin keväällä 2007 silloin perustettuun uuteen kilparyhmään, Titaaneihin. Talvisin laskettelen ja muuten olen paljon kavereiden kanssa ulkona. Minulla on myös isosisko Lotta, joka voimistelee Magneeteissa. Voimisteluharkoissa me venyttelemme ja teemme ohjelmaa. Kivointa on mielestäni juuri ohjelmien tekeminen ja kaverit. Haaveeni voimistelussa on tulla yhä paremmaksi voimistelijaksi ja isona minusta tulee maailmanmestari!

Joukkuekavereiden mielestä Veera on hyvä akrobatiassa ja hypyissä sekä on nopea. Hän harjoittelee keskittyneesti ja on ahkera. Veera on hauska, kiva, iloinen, välillä villi, mutta aina hyvä kaveri.

Valmentaja Lissu kehuu Veeran uskomattoman hyvää ponnistusvoimaa, joka on myös Veeran vahvuus. Veera harjoittelee hyvin ja keskittyneesti tunneilla. Hän pyrkii tekemään liikkeet oikein ja jaksaa yrittää kerta toisensa jälkeen vaikeitakin juttuja. Veera on luonteeltaan positiivinen ja joukkueessaan erittäin pidetty ja sympaattinen neiti.

Lokakuu 2009

Aloitin voimistelun OVOn harrasteryhmissä vuonna 2006, kun olin 8-vuotias. Olin harrasteryhmissä kaksi vuotta. Harrasteryhmien jälkeen menin valintatilaisuuteen, josta pääsin valintaleirille. Sieltä minut valittiin Galakseihin.

Galakseissa olen ollut jo vähän päälle vuoden. Olemme kilpailleet pallo ja vanne ohjelmilla asemakisoissa. Siirryimme nyt tänä syksynä 10-12 vuotiaiden kilpasarjaan.

Harjoittelemme tällä hetkellä pallo ohjelmaa syksyn kisoihin. Meillä on harkkoja 4 kertaa viikossa. Galakseissa on paljon kivoja kavereita.

Olen oppinut paljon kaikkea Galakseissa oloni aikana esim on tullut notkeutta lisää ja olen oppinut uusia liikkeitä.

Minusta voimistelussa on mukavinta se kun oppii jonkun asian, jota on harjoitellut paljon. Myös leirit, kisat ja uuden ohjelman tekeminen on hauskaa.

Vapaa-ajallani olen kavereitteni kanssa. Käyn myös kentällä potkimassa futista. Talvella luistelen ja laskettelen. Kesällä olen kavereitten kanssa ja vietän aikaa perheen kanssa.

Kun joskus lopetan voimistelun, haluasin jatkaa valkkuna ja viettää paljon aikaa voimistelun parissa.

Toivottavasti suoritamme hyviä kilpasuorituksia tulevaisuudessa ja menestymme hyvin.

Valmentajan kommentit: Jasmin on innokas ja ahkera harjoittelija. Hän on kehittynyt voimistelijana paljon galaksit joukkueen kanssa. Hän viihtyy hyvin joukkueessa ja tulee harjoituksiin aina iloisena. Valmentajana on mukavaa nähdä kuinka tunnollinen harjoittelu aina palkitsee.

Syyskuu 2009

Menin ensimmäistä kertaa jumppaan 4-vuotiaana Hannele Kitusen satumusiikkiliikuntaan. Harrasteryhmässä aloitin 8-vuotiaana.

Uranuksiin pääsin vuonna 2007, kun OVO perusti kevään valintatilaisuuden jälkeen uuden harrastekilparyhmän. Halusin joukkueeseen, jotta pääsisin joukkueen kanssa tekemään ohjelmaa ja esiintymään.

Kesällä 2008 valmennusryhmissä jumppaavien vuosina 1998-1998 syntyneiden tyttöjen joukkueet järjestettiin uudestaan ja minut valittiin Galaksit-99 joukkueeseen. Galakseissa kilpailimme asematapahtumissa viime vuoden. Nyt syksyllä siirryimme 10-12-vuotiaiden kilpasarjaan. Odotan, että pääsemme kilpailemaan enemmän.

Galaksit on tosi kiva joukkue, jossa olen saanut monta uutta kaveria. Myös valmentajat ovat kivoja. Me harjoittelemme 4 kertaa viikossa.

Voimistelu on mukavaa, koska harkoissa pääsee oppimaan uusia liikkeitä. Pidän myös ohjelman tekemisestä ja kilpailemisesta. Liike, jota tällä hetkellä tykkään harjoitella on ristari. Välineistä pidän eniten pallosta. Haastavinta jumpassa on oppia tekemään ohjelmassa liikkeet samanaikaisesti joukkuetovereiden kanssa.

Toivon, että joukkueemme kehittyisi ja onnistuisimme voimistelemaan kilpailuissa hyvin.

Vapaa-ajalla leikin kavereiden kanssa ja pidän lukemisesta. Jumpan lisäksi tykkään urheilla, erityisesti pidän golfista ja laskettelusta. Mukavaa on myös viettää aikaa yhdessä perheen kanssa.

Jumppa on tosi kivaa ja kun joskus itse lopetan voimistelun, niin haluaisin jatkaa valmentajana.

Iinan valmentajan, Pia Jukaraisen mielestä Iina on kehittynyt voimistelijana paljon ja innokkuus näkyy hänestä. Harjoituksiin hän tulee aina iloisin mielin ja nauttii yhdessä muiden kanssa kun joukkue onnistuu suoristuksissa.

Jennifer (kuvassa ylimpänä) ja joukkuetoverit Uranuksissa

Elokuu 2009

- Halusin tehdä vaikeampia ohjelmia! Se oli tärkein syy siihen, että Jennifer halusi siirtyä OVOn harrasteryhmästä kilpapuolelle. Jennifer oli jumpannut OVOn harrasteryhmässä vuodesta 2005 kun hän keväällä 2008 osallistui OVOn valintatilaisuuteen ja pääsi Uranuksiin. Syksyllä 2008 hän aloitti harjoittelun Uranukset 99-joukkueessa.

- Suurin ero harrasteryhmään on ehkä se, että oppii paljon uusia liikkeitä. Lisäksi laskuissa täytyy olla todella tarkkana, Jennifer selittää.

Jennifer viihtyy Uranuksissa. Parasta harjoituksissa on edelleen ohjelmien teko. Jennifer nauttii siitä, kun ohjelmaa hiotaan koko ajan paremmaksi.

- Pidän myös kilpailuista, varsinkin kun teemme loppuasennon. Silloin kaikki taputtavat ja tuntuu kivalta, kun tietää, että ohjelma onnistui hyvin.

Uranusten ensimmäinen kausi 10-12-vuotiaiden harrastekilpasarjassa onkin tarjonnut monia onnistumisen hetkiä. Jenniferin joukkue sijoitettiin joka kilpailuissa A-kategoriaan ja kevään viimeisissä kisoissa Jyväskylän voimistelupäivillä tytöt saivat kultaa.

Jennifer, jos…
…olisit eläin, mikä eläin olisit?
- Koira, sillä silloin saisin kokea kaikenlaista ja kuitenkin asua jonkun kodissa.
…saisit valita yhden lempipaikan koko maailmassa, mikä se olisi?
- Oma sänky. Se on niin mukava, ja siellä ovat kaikki minun pehmoleluni.
…saisit valita yhden kukan, mikä se olisi?
- Ruusu, sillä se tuoksuu niin ihanalle.
…joutuisit paljastamaan yhden huonon puolen itsestäsi, mikä se olisi?
- Olen aamu-uninen. Varsinkin kouluaamuina.
…saisit toivoa jotakin, mitä toivoisit?
- Että saisin olla terve ja iloinen.

Jutta (kuvassa oikealla) ja joukkuetoverit Uranuksissa

- Uranuksissa on tosi kiva yhteishenki. Joukkueessa on mukava olla, sanoo Jutta, joka siirtyi Uranuksiin OVOn Kvanteista kesällä 2008. Ennen Kvantteja Jutta voimisteli Tapiolan Voimistelijoiden Tähdettärissä, mutta laji löytyi jo paljon ennen sitä. Jutta on seurannut joukkuevoimistelua silmä tarkkana jo kaksiviikkoisena vauvana, sillä hänen äitinsä toimii lajin tuomarina ja valmentajana.

- Pidän voimistelusta! Se on kivaa, sanoo Jutta. Jutta nauttii harjoituksissa varsinkin ohjelman tekemisestä. Myös akrobatia on hauskaa.

Jutta tykkää esiintymisistä, vaikka häntä joskus hieman jännnittääkin juuri ennen kuin hän kävelee yleisön eteen. - Ajattelen, että toivottavasti en pudota palloa tai horju tasapainoissa. Mutta mitään pahempaa ei ole tapahtunut. En ole esimerkiksi ikinä vahingossa ylittänyt rajaa.

Jutan joukkue Uranukset 98 onkin pärjännyt hienosti ensimmäisellä kaudellaan 10-12-vuotiaiden harrastekilpasarjassa. Harrastemestaruuskisoissa Seinäjoella tytöt sijoittuvat A-kategoriaan. Kevään viimeisissä kisoissa Jyväskylän voimistelupäivillä tytöt saivat hopeaa.

Jutta, jos...
...olisit eläin, mikä eläin olisit?
- Koira, sillä pidän koirista, ne ovat tosi söpöjä.
...saisit valita yhden lempipaikan koko maailmassa, missä se olisi?
- Jossain ulkomailla, missä on lämmintä ja aurinko paistaa.
...saisit valita yhden kukan, mikä se olisi?
- Ruusu, sillä se on kaunis.
...joutuisit paljastamaan yhden huonon puolen itsestäsi, mikä se olisi?
- Joskus olen laiska, varsinkin jos olen hirveän väsynyt ja on ollut rankka päivä.
...saisit toivoa jotain, mitä toivoisit?
- Haluaisin saada koiran.

Heinäkuu 2009

My family in Italy was watching me in panic when i was only 1 and half year old and climbing over 2 meters high “teline”. And I was 3 when I came home with a scar on my left eye (that I still have), that I got while hanging head down from a tree and a branch hit my face. I always loved moving and jumping around!

I took dance lessons since I was 3 and in Summer 2004, one of my mums’ colleagues said that her daughter was enjoying gymnastics at OVO, so my mum asked if I wanted to try Pikkurytmiset and I did. One evening we went to have dinner at my mum’s colleague and her daughter showed me how good she was and I felt bad that I could not even skip with the rope or do the cartwheel, but I then told my mum that I would try very hard and learn all those fun stuffs. My mum told me that some days later I spent a whole day trying the cartwheel and skipping with the rope and at the end of the day I could do those very well!

In 2006, Liisa Loikas took me to Orionit team and that was really fun. We practiced 3 times per week, we had some "leirit" and the first "kisa". How exciting! My mum was even more excited and she was crying at my shows, poor mum

In May 2008 I was training hard for a "luokkanousu" when I broke my ankle really badly and I had to skip school for 2 weeks and could not attend the "luokkanousu". I was taking lots of painkiller but I was feeling even worse about gymnastics. Lissu spoke with Pia Jukarainen and they agreed that they would take me anyway to Siriukset. When my mum told me I was the happiest girl in the world!

Siriukset girls are great, they all are very nice to me, we train hard together and we have the best coaches ever!

I really like the "leirit" because we can spend time together with the team and also the "kisat" are exciting. And the leiri ja kisa food is better than the school food

Valmentaja Pia Jukaraisen kommentit: Lucia on oikein iloinen ja motivoitunut tyttö. Hän on todella lahjakas nuori voimistelijan alku ja kehitys on ollut huikeaa. Lucian yksi suurimmista vahvuuksista on mieletön kyky esiintyä luontevasti, karismaattinen pieni tyttö ei jää keneltäkään huomaamatta. On ilo saada valmentaa Luciaa ja mukavaa nähdä miten hyvin hän on viihtynyt uudessa joukkueessa.

Kesäkuu 2009

Voimisteluharrastukseni aloitin 4 vuotiaana. Isosiskoni Fanny alkoi harrastaa voimistelua kun olin 1 v ja häntä seurattuani pari vuotta halusin myös lähteä ensimmäisen kerran kokeilemaan voimistelua ryhmässä.

Lähdin tutustumaan Hannele Kitusen satujumppaan kesken kuluvan kauden. Ryhmän muut lapset olivat jo tulleet tutuksi keskenään ja minua ujostutti aika lailla. Keräsin rohkeutta salin penkiltä äidin tai isän vierellä. Vihdoin uskaltauduin juoksuympyrään mukaan ja samassa takaa juoksi kaveri vauhdilla ja tuli kunnon yhteentörmäys. Se riitti minulle sillä kertaa, vanhempani ehdottivat odottelemaan seuraavaan syksyyn ja se sopi minulle;)

Syksyllä aloitin pikkurytmisissä heti kauden alussa ja siitä innostus lajiin heräsi kunnolla.

Magneeteissa olen ollut joukkueen perustamisesta alkaen, eli vuodesta 2004. Joukkueemme ensimmäinen kilpailu oli asematapahtuma jossa esiinnyimme naruohjelmalla.

Harkkoja joukkueellamme on 5-6 x viikossa ja välillä tehoviikonloppuja. Kolme vuotta sitten aloimme tehdä myös rytmisen voimistelun ohjelmia ja se tuokin mukavaa vaihtelua treenaamiseen.

Voimistelussa on paljon hyviä asioita. Parasta on onnistumisen tunne, uuden ohjelman harjoittelu, Mahtavat joukkuekamut ja tietysti innostavat valmentajat. Kivaa on myös kisoissa ja leireillä!

Vapaa-ajallani tapaan kavereita ja käymme yhdessä elokuvissa, uimassa ja ollaan vaan.
Talvisin käyn laskettelemassa. Kesäisin vietämme aikaa perheen ja ystävien kanssa purjehtien ja mökkeillen ja sen lisäksi teen tietty kesätreenejä.

Parhaimpia muistoja voimistelusta on Italian matka ja tänä keväänä matka Viroon.

Tulevaisuudelta toivon että itse ja joukkueemme pysyy terveinä eikä tule loukkaantumisia ja pystyisin voimistelemaan upeasti kaikissa kisoissa ja ehkäpä joskus vielä saisimme MM – mitalin! Toivon myös että koulu sujuu hyvin!

"Janinalla on reipas ja iloinen asenne voimisteluun ja joukkuekavereihin. Hän on lahjakas voimistelija, ahkera harjoittelija ja saanut paljon lisää rohkeutta ja itsevarmuutta tänä kautena. Ilo valmentaa innostunutta tyttöä!" kommentoi Magneettien päävalmentaja Elina ”Ellu” Savolainen.

Aloitin voimistelun telinevoimistelussa ESTT:ssä 7-vuotiaana,vuonna 2004. Siirryin OVOn harrasteryhmään syksyllä 2008 ja heti ensimmäisessä mahdollisessa harrastekilparyhmien valintatilaisuudessa olin pyrkimässä Kvantti-Kvarkki-ryhmiin ja tulin ensin valituksi Kvantteihin. Ehdin olla siinä vain pari kuukautta, kun valmentaja ehdotti siirtymistä Kvarkkeihin. Molemmat sisarjoukkueet ovat siis tuttuja ja tärkeitä ystäviä on tullut molemmista joukkueista.

Minua kiinnostaa voimistelussa oppia uusia taitoja sekä lisätä notkeutta. Esitän mielelläni oppimiani ohjelmia muille ja myös opetan mielelläni toisia tekemään samoja juttuja, mitä itse olen oppinut. Joukkueen mukana on erityisen kivaa laittaa kilpailuja tai esityksiä varten hiukset nutturalle ja meikata. Olen myös riemuissani päästessäni harjoitusleireille!

Isompien tyttöjen joukkueista ihailen Deltoja eniten. Muita harrastuksia minulla on partio, jossa lippukuntani on Mankkaan Eräsudet, shoppailu ja kavereiden kanssa ulkona oleminen.

Haaveenani on tulla voimistelussa maailmanmestariksi, sen jälkeen OVOn päävalmentajaksi. Silloin saan leasingauton, jossa on OVOn tarrat :)

Kvarkkien valmentaja Susan Salmela kertoo Venlasta seuraavasti:
Venla on uskomattoman positiivinen tyttö, joka saa koko joukkueen rankoissakin harkoissa hyvälle tuulelle. Venla on hyvä esimerkki siitä, että harjoitella voi täysillä ilman veren makua suussa.

Venla on erittäin rohkea tyttö, joka on uutena päässyt hienosti joukkueeseen mukaan niin taidollisesti kuin henkisestikin. Venla tulee hyvin toimeen kaikkien kanssa ja ottaa huomioon myös ujommat joukkuekaverit sekä sisarjoukkueen tytöt.

Venla on kehittynyt huimasti kevään - ensimmäisen valmennusryhmäkautensa - aikana ja harjoitteleekin ahkerasti sekä harjoituksissa, että harkkojen ulkopuolella. Venla on kaikin puolin täydellinen valmennettava ja koko valmennustiimi toivookin, että Venla pysyy mukana joukkeessa loppuun asti!

Roosa

Roosa joukkuekavereiden ympäröimänä

Huhtikuu 2009

Aloitin jumppailut Hannele Kitusen äiti-lapsi muskarijumpassa 1-vuotiaana. Olen ollut Ovossa pienenä mukana myös liikuntaleikkikoulussa, pikkurytmisissä ja temppujumppakerhossakin. Innostuin voimistelusta uudelleen kolmannen luokan lopulla. Monet kaverini kävivät jumpassa ja kesällä jumppasimmekin pihalla päivät pitkät harjoitellen esityksiä kilparyhmissä olevien tyttöjen kanssa. Aloitin voimistelun Meri Lähteenmäen voimisteluryhmässä.

Harrasteryhmässä voimisteltiin kerran viikossa ja viime vuoden toukokuussa päätin pyrkiä kilparyhmään. Pyrkiminen oli kivaa, ja oli ihanaa päästä kokeilemaan harkkaamista valmennusryhmässä. Olinkin pökertyä onnesta, kun minut valittiin Kvantteihin! Olen siis ollut Kvanteissa vasta vajaan vuoden!

Harkkoja on 3-4 kertaa viikossa ja tykkään tosi paljon ohjelmien teosta. Myös leirit ovat kivoja. Kvanteissa minulla on kivoja ja hauskoja joukkuekavereita ja mukavia ja kivoja valmentajia, jotka ovat meille jumppareille tosi tärkeitä! Tulevaisuudessa haluan parantaa selän alueen notkeutta ja pitää kiinni hyvästä yhteishengestä.

Vapaa-aikana jumpan ja koulun lisäksi tykkään viettää aikaa kavereiden kanssa ja näperrellä erilaisia kädentöitä, kuten käydä käsityökerhossa ja askarrella koruja.

Kvanttien valmentaja Susan Salmela kertoo Roosasta seuraavasti:
Roosalla on positiivinen asenne sekä harjoitteluun että joukkuekavereihin. Hän onkin hienosti näyttänyt koko joukkueelle, että harkoissa voi olla iloinen ja samalla keskittyä harjoitteluun sekä tehdä harjoitteet täysillä. Roosa onkin kehittynyt huimasti voimistelijana tässä lyhyessä ajassa, jonka on ehtinyt Kvanteissa voimistella.

Hieno piirre Roosassa on myös se, että hän ottaa kaikki joukkuekaverit huomioon ja pitää huolen, ettei kukaan jää yksin. Hän myös neuvoo sekä auttaa tarvittaessa muita omatoimisesti ja rakentavalla asenteella.

Lisäksi Roosa on ollut ahkera harkoissa kävijä, jolla on koko joukkueen vähiten poissaoloja kevään ajalta! Hienoa Roosa!

Helmikuu 2009

Aloitin 1-vuotiaana Hannele Kitusen äiti-lapsi jumpassa. Vanhempana voimistelin erilaisissa harrastejoukkueissa mm. Tiina Virtasen ja Juuli Topin voimisteluryhmässä, siellä meillä oli vain kerran viikossa tunnin harjoitukset. Äiti ja isä yrittivät viedä minua monesti kilpajoukkueen harkkoihin, mutta en halunnut tai vaan uskaltanut. Syksyllä, kun täytin 9 vuotta, isä vei minut ensimmäisen kerran Capelloiden harkkoihin. Olimme puoli tuntia myöhässä, koska valmentajat olivat kertoneet väärän paikan. Tästä huolimatta minulle tultiin heti näyttämään pukuhuoneita ja otettiin hyvin mukaan joukkueeseen. Capelloilla oli silloin välineenä naru. Ensimmäisissä kisoissa olin innoissani nutturoista, meikeistä ja ensimmäisestä oikeasta kisapuvusta, esiintyminen oli jännää, mutta tosi hauskaa. Harkkoja meillä oli kolmet viikossa ja ne kestivät yksi ja puolituntia tai 2-tuntia kerralla. Leirit olivat mielestäni ihan tosikivoja, ja ovat vieläkin.

Nyt olen harrastanut voimistelua Capelloissa lähes viisi vuotta. Tykkään erityisesti uuden ohjelman harjoittelusta tai ylipäätään uuden oppimisesta. Leireillä on kiva kun on rankkaa ja illalla on kiva olla joukkueen kanssa. Joukkueesta on tullut tärkeä ja kaikki ovat mukavia ja hauskoja. Kisoissa on mukavaa, jos on onnistunut suoritus ja voi olla tyytyväinen koko joukkueen suoritukseen.

Hauskimpia jumppamuistoja on ollut Espanjan kisamatka, erilaiset joukkue- ja leiri-illat.